Reidar Särestöniemi (1925–1981) is one of Lapland’s most significant artists, and this year marks the 100th anniversary of his birth. The artist’s home Särestö in Kaukonen, Kittilä, is an exotic destination that invites you to delve into Reidar’s mindscape and his studio in the cold north.
Reidar Särestöniemi (1925–1981) on yksi Lapin merkittävimmistä taiteilijoista, jonka syntymästä on tänä vuonna kulunut 100 vuotta. Särestö -taitelijan koti Kittilän Kaukosissa on eksoottinen kohde, jossa voi ymmärtää Reidarin mielenmaiseman kylmästä pohjoisesta, jonne hän halusi ikuisen kesän.
When Reidar walked through the village of Kittilä in his leather boots, long beard, embroidered Afghan fur coat and hat, the locals thought he was quite peculiar. In Finnish cultural circles, he was seen as an eccentric, a combination of a wild Laplander and a rakish, debonair artist. He wore winter clothes in summer and summer clothes in winter. He was also a nature activist who saw himself as part of the surrounding nature and was deeply concerned about the deterioration of Lapland’s natural environment.
Kun Reidar käveli nahkaisissa lapikkaissa, pitkässä parrassaan, afganistanilaisessa kirjotussa turkissa ja turkishatussa pitkin Kittilän kirkonkylää, kutsuivat paikalliset häntä pörröklapiksi -hieman omituiseksi. Suomalaisissa kulttuuripiireissä häntä pidettiin originellina persoonana, jossa yhdistyi lappilainen villimies ja keikarimainen dandy. Kesällä hän kulki talvivaatteissa ja talvella kesävaatteissa. Samalla hän oli myös luontoaktivisti, joka samaisti itsensä ympäröivään luontoon ja koki suurta huolta Lapin luonnontilan heikkenemisestä.
Upstairs in the artist’s studio home is a pine divan that belonged to Sielu the dog. It is covered with a cowhide. Reidar used to say that he got it when he was travelling to Greenland and was planning to bring back a polar bear hide. But instead of Greenland, he ended up in Ostrobothnia just a few hundred kilometres from Kittilä. Nevertheless, he brought a souvenir: a cowhide. Behind the magnificent pine divan is Reidar’s painting Taivaanjaara.
Ateljeekodin yläkerrassa on Sielu-koiran honkadivaani, joka on peitelty lehmäntaljalla. Lehmäntaljasta Reidar kertoi tarinaa, että hän oli matkalla Grönlantiin ja halusi tuoda sieltä jääkarhun taljan. Matka kuitenkin päätyi Pohjanmaalle, vain muutaman sadan kilometrin päähän Kittilästä. Ja tuliaiseksi sieltä hän toi kuitenkin taljan – lehmäntaljan. Upean honkadivaanin taustalla Reidarin Taivaanjaara-maalaus.
Inside the Särestö building, he wanted to create an eternal summer amidst the harsh nature of Lapland. Reidar enjoyed swimming like a seal in the building’s swimming pool which was filled with spring water. The studio’s large windows let in even the slightest ray of light during the winter. Even so, the lack of light made working difficult in midwinter. Although his desk stood in front of large windows in the high-ceilinged studio, the electric light produced by the generator was not enough to work by. The best time for Reidar to paint was the spring and summer. That was the brightest time of the year, allowing him to paint and walk about in nature.
Taitelija halusi luoda Särestön galleriataloon ikuisen kesän ankaran Lapin luonnon keskelle. Lähdevedellä täytetyssä uima-altaassa Reidar ui kuin hylje. Ateljeen isot ikkunat toivat talven aikana pienimmänkin valonsäteen sisälle. Sydäntalvella työntekoa vaikeutti kuitenkin valon puute. Vaikka korkeassa työhuoneessa oli työpöytä isojen ikkunoiden edessä, aggregaatin tuoma sähkövalokaan ei riittänyt. Parasta maalausaikaa Reidarille olikin Lapin valoisa kevät ja kesä. Silloin oli eniten valoa, mikä mahdollisti maalaamisen ja luonnossa liikkumisen.
After a fire in the old Särestö in 1977, gallery and residential buildings designed by Reima and Raili Pietilä were built in the area, as well as a new studio apartment. Nature was not just a backdrop in Särestö; instead, the estate was part of nature. The love for nature and animals was also reflected in the architecture. The gallery’s stairs are made using slate from nearby Särestövaara, the door handles are made from burl, and you can see the holes made by woodworms in the timber. Holes have also been left in the building’s foundation for birds to nest in.
Reidar was no ordinary man from Lapland. He studied in Helsinki at the Fine Arts Academy of Finland and at the Ilya Repin Leningrad Institute for Painting, Sculpture and Architecture. He made study trips to France and Italy, among others. He studied art extensively and had a broad knowledge of world literature, art and philosophy. Reidar lived an international life even in the wilderness and his guests included royalty and people in power. In the 1970s, the then President of Finland, Urho Kekkonen, and Crown Prince Juan Carlos of Spain visited Särestö.
Särestöniemi’s works combine material painting, the spirit of the place and a sensual world of colour. He studied plants, lichen, stones and sought similar shades for his works. He wanted to observe nature, cherish it and be part of it. He was an artist who felt compassion for nature and lived in rhythm with the northern landscape, letting it flow directly onto the canvas. The landscapes in his paintings are at once vivid experiences and enchanting dreams, with humans and nature breathing as one.
Vanhassa Särestössä vuonna 1977 tapahtuneen tulipalon jälkeen nousivat alueelle Reima ja Raili Pietilän suunnittelemat galleria- ja asuinrakennukset ja uusi ateljeeasunto. Särestössä luonto ei ollut taustakulissi, vaan tila oli osa luontoa. Rakkaus luontoa ja eläimiä kohtaan näkyi myös arkkitehtuurissa. Gallerian portaat on hakattu Särestövaaran liuskekivestä, ovenkahvat ovat pahkaa, ja hirsissä on jäljellä toukkien puuhun tekemät reiät. Rakennuksen kivijalkaan oli jätetty koloja, jotta linnut voisivat pesiä niissä.
Reidar ei ollut tavallinen Lapin mies. Hän opiskeli Suomen Taideakatemian koulussa ja Ilja Repin Instituutissa Leningradissa. Hän teki opintomatkoja mm. Ranskaan ja Italiaan. Hänellä on takanaan pitkät taideopinnot ja laaja perehtyneisyys maailman kirjallisuuteen, taiteisiin ja filosofiaan. Reidar eli korvessakin kansainvälisesti ja sitä tulivat ihmettelemään kuninkaalliset ja valtaapitävät. Särestössä vieraili 1970-luvulla silloinen presidentti Urho Kekkonen ja Espanjan kruununprinssi Juan Carlos.
Särestöniemen töissä yhdistyi materiaalimaalaus, paikan henki ja aistikas värimaailma. Hän tutki kasveja, jäkälää, kiviä ja haki niistä samanlaisia sävyjä teoksiinsa. Reidar halusi tarkkailla luontoa, vaalia sitä ja olla osana sitä. Taiteilija koki myötätuntoa luontoa kohtaan ja eli pohjoisen luonnon rytmissä ja antoi sen virrata suoraan kankaalle. Hänen maalaustensa maisemat ovat samanaikaisesti kuin eläviä kokemuksia ja lumoavia unia, joissa ihminen ja luonto hengittävät yhdessä.
For Särestöniemi, nature was not just a backdrop, but a living companion with whom he shared both his everyday life and a common destiny. In Särestö, natural materials, the culture and the palette of the landscape combine in a sophisticated, almost magical way.
The earthiness of Finnish sheep’s wool and the gorgeous shades of plant dyes stand out beautifully against the rough surface of the dark timber. They create a multisensory experience that invites you to touch and pause.
Särestöniemelle luonto ei ollut vain taustanäyttämö, vaan elävä kumppani, jonka kanssa jaettiin sekä arki että yhteinen kohtalo. Särestössä luonnonmateriaalit, paikallinen värimaailma ja kulttuuri yhdistyvät lähes maagisella, mutta hienostuneella tavalla. Suomalaisen lampaanvillan rouhevuus ja kasvivärien vivahteikkaat sävyt nousevat upeasti esiin tumman kelohirren karheaa pintaa vasten. Ne luovat moniaistisen kokemuksen, joka houkuttelee koskettamaan ja pysähtymään.
Today, Särestö is also home to the Särestöniemi Museum, which is not just an exhibition, but an experience not to be missed. It is a journey to another time, place and emotional state. A visit to this wonderful place is inspiring because of its magical atmosphere, combining nature, art and local culture in a multisensory way. Särestöniemi found his inspiration in the profound worldview of the Sámi people – in seeing people, animals and nature not as separate beings, but woven together as one. The way Särestöniemi lived and breathed Lapland offers something for everyone who wants to discover something new and original in Lapland. Särestö blends into the fell landscape in a unique way and lives in rhythm with the surrounding nature.
Thank you for the interview goes to Raili Valkama, who was born in Kittilä, Kaukonen, a relative of the artist.
Nykyisin Särestössä on Särestöniemi-museo, joka on matka toiseen aikaan, paikkaan ja tunnetilaan. Vierailu tässä ihmeellisessä paikassa lumoaa taianomaisen ilmapiirinsä vuoksi, jossa luonto, taide ja paikallinen kulttuuri nivoutuvat yhteen elämykseksi. Reidar Särestöniemi löysi inspiraationsa saamelaisten syvästä maailmankuvasta – siitä, missä ihminen, eläimet ja luonto eivät ole erillisiä, vaan yhtä ja samaa kudelmaa. Tapa, jolla Särestöniemi eli ja koki Lapin, tarjoaa Särestössä ammennettavaa kaikille, jotka haluavat löytää Lapista jotain uutta, mutta samalla alkuperäistä. Särestö sulautuu ainutlaatuisella tavalla yhteen tunturimaiseman kanssa ja se elää ympäröivän luonnon kanssa samaa rytmiä.
Kiitos haastattelutuokiosta Raili Valkama, taitelijan sukulainen, syntyjään Kittilän Kaukosista.
